Stine NOR

Stine NOR Kilpailukalenteri Jälkeläiset

Tämä hevonen on virtuaalihevonen!

 
© Jonna K.

STINE NOR

Virallinen nimi Stine NOR Kutsumanimi Stine, Stina
Rotu Vuonohevonen Sukupuoli Tamma
Syntymyäaika, ikä 01.10.2011 (norja),    7 vuotta Säkäkorkeus 140 cm
Väri Ruunihallakko Koulutustaso Helppo A, Re 100 cm
Maahantuoja Fjell Fjords (drisc- / VRL-11630) Omistaja Jonna K., VRL-00327
Asuinpaikka Pöllömetsä Rekisterinumero VH12-053-0034

Stine on täyttänyt 01/02/2012 4v, ikääntyy VHKR-järjestelmällä.
Lisää ikääntymisestä sivun alalaidassa

Luonnekuvaus

Stine on luonteeltaan ihmisrakas ja kohtuullisen helppo miellyttää. Sen kanssa touhuaminen on yhtä aurinkoa aamusta iltaan ja kiltimpää vuonoa on varmasti vähintäänkin vaikea löytää. Stine tulee erinomaisesti toimeen niin tuttujen kuin vieraidenkin ihmisten kanssa, vaikka vieraita toki hieman ujostellaan ensialkuun. Muiden hevosten kanssa neiti tykkää spurttailla laitumella ja tarhakavereitakin kelpaa olla yksi jos toinenkin, kränää ei ole muiden kanssa tullut. Kiltteytensä ansiosta Stine on kilpauransa ohessa hyvä lastenratsu markkinoille ja muihin tapahtumiin, ja silloin tällöin olemme Stineä sellaisille vieneetkin.

Harjatessa Stine seisoo kiltisti paikallaan vaikka karsinan ovi auki tai raolleen jäisin, karkuriluonnetta ei tältä tammalta löydy sitten pätkän vertaa. Mukavuudenhaluinen neiti ei suurempia seikkailuita kaipaile. Varusteiden laitto sekin sujuu yleisesti ottaen helposti. Taluttaessa Stine on hieman nopeahkoliikkeinen ja saattaa siksi tuntua vievältä osapuolelta, mutta muistuttamalla tamma kyllä hidastaa - ainakin hetkeksi. Selkäännousun ja jalkautumisen aikana Stine seisoo rentona paikallaan eikä juuri ympärillä käyvästä kuhinastakaan välitä, vaikka kuuntelee kyllä menoa puoliunelias ilme silmissään.

Ratsastaessa Stine on kuuliainen suorittaja. Vaikka askelten reippaus on toisinaan hieman haussa, pienillä muistutuksilla vauhtiakin taas alkaa löytyä. Stine ei ole mitenkään erityisen "nirso" apujen suhteen, vaan ottaa vastaan hieman rönsyilevämmätkin avut. Kohtuullisessa määrin myös hennommat onnistuvat, mistä on tietenkin hyötyä kouluradoilla. Tamma on useimmiten innokas oppija ja kuuliaisesti kääntää kiemurat kuin kiemurat ratsastajan pyyntöjen mukaisesti. Toki jokainen liike kaipaa hiomiseen oman aikansa, eikä Stinelläkään ominaisuudet ihan vaativiin luokkiin riitä. Helpon A:n tasolla neiti on osoittautun oivalliseksi ratsuksi.

Kilpailutilanteessa Stine herää eloon. Vaikka ratsastajan jännitys kyllä vaikuttaa hieman Stinenkin menoon, se antaa myös paljon anteeksi. Yleisöstä huolimatta tamman kuuliainen luonne on edelleen esillä, vaikka se tykkääkin korvat höröllä kuunnella hulinaa. Hevonen toimii yhtä hyvin kuin ratsastajansakin, eli taitavan ratsastajan kanssa ei ole mitään syytä miksei tamma sijoittuisi kisoissa palkintosijoille saakka.

Sukutaulu

Stinen suku on kokonaan evm!

nvh-o. Gråen NOR nvh-o. Kjedelig NOR nvh-o. Plage NOR
nvh-t. Vakker NOR
nvh-t. Skjønnhet NOR nvh-o. Prektig NOR
nvh-t. Komet NOR
nvh-t. Ulla NOR nvh-o. Føyelig NOR nvh-o. Baron NOR
nvh-t. Prinsess NOR
nvh-t. Mona NOR nvh-o. Hertug NOR
nvh-t. Lilje NOR

Isä, Gråen, on hienoja tuloksia vaativillakin kouluradoilla saavuttanut ori, jonka näyttelymestyskin puhuu puolestaan. Pienikokoiseksi hevoseksi siitä löytyy uskomaton määrä liikettä ja sen perusteella hevosta onkin veikattu useana vuonna vähintään sijoittumaan mestaruusluokissa. Eikä lainkaan turhaa, sillä ori on lunastanut kahtena vuonna peräkkäin lähes murskavoiton. Kantakirjaan se on palkittu toisella palkinnolla, mutta omistajalla on tarkoitus näyttää ori vielä myöhemminkin, kunhan sen jälkeläiset keräävät tarpeeksi meriittejä.

Isänisä, Kjedelig, on sekin luonut hyvää uraa kouluratsuna, mutta sekaan mahtuu myös sijoituksia ja voittoja estepuolelta. Tämä onkin oikea monitoimihevonen, sillä kilpauransa jälkeen se astui tammoja muutamana vuonna ja sittemmin ruunattuna on tällä hetkellä juniori-ikäisen kilparatsastajan ruusukehaina. Ruunaukseen ei ollut muuta syytä kuin omistajanvaihdos, sillä ori oli palkittu loistavilla pisteillä kantakirjaan.

Emä, Ulla, on myös varsinainen sydäntenmurskaaja. Ensin sillä kilpailivat koulu- ja esteratsastuksessa tamman omistaja itse sekä hänen tyttärensä hyvin tuloksin. Kartutettuaan kokemustaan tamma teki vielä hyvän aikaa suorituksia nuorempien aloittelevien kilparatsastajien kanssa, kunnes se siirrettiin täysin siitokseen ja kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla.

Emänisä, Skjønnhet, ei oikeastaan ole koskaan kerännyt kummoisia meriittejä itselleen kilparatsuna, vaan on ollut syntymästään saakka yhdistyksen omistuksessa ja näin ollen lähes pelkästään näyttelyitä kiertänyt. Ori astuu tammoja yhä edelleen, mutta sillä alkaa olla jo niin paljon jälkeläisiä, että oman tamman astutus on syytä varata hyvissä ajoin.

© drisc- (VRL-11630)

Näyttelyt

PKK 15/04/2012 Greywood Ranch lk7 Muu kuva (pääkuva) Ei palk. tuom. Anne
"Hieman luonnosmainen kuva; väritysjäljet ovat esillä ja erikokoiseten siveltimien jäljet erottuvat liiaksi toisistaan. Otsaharjan värityksessä näkyy mukavasti rennompi kädenjälki."

PKK 20/04/2012 Kilva JK lk4 Ponitammat HY tuom. Minna
PKK 20/03/2012 Kilva JK lk4 Ponitammat HY tuom. Chao

VSN 16/04/2012 VSN lk4 Ponitammat tuom. Mirage RCH 02/03
(4 + 4 + 4 + 2,5 + 3,5 + 3,5 + 3,5 + 3 + 3 + 3 = 34)

MSY 30/04/2012 Mystic Sharifa lk8 Ponioriit ja -tammat (piirros) SIN2 tuom. Tierra

Ikääntyminen (VHKR)

(Täyttänyt 4 vuotta - 01.02.2012)
7 vuotta - 01.05.2012
8 vuotta - 01.06.2012
9 vuotta - 01.07.2012
10 vuotta - 01.08.2012
11 vuotta - 01.09.2012
12 vuotta - 01.10.2012
13 vuotta - 01.11.2012
14 vuotta - 01.12.2012

Valmennukset

Eba, Kouluratsastus (HeA)

Vuonohevoset ovat olleet aina lähellä sydäntäni, joten jouduinkin käyttämään koko alkuverryttelyn Stinen ihasteluun. Tamman kulkua oli ilo katsella: se oli heti alusta vastaanottavainen, rento ja pehmeä ratsastettava. Kun ratsukko oli lämmitellyt kunnolla, aloitimme kunnon urakan. Jonna.K käytti hieman liian kovia apuja Stinen kaltaiselle herkälle tammalle, ja hevonen olikin kokoajan siirtymässä raviin hieman epävarmana. Kehotin ratsastajaa hieman pehmentämään otteitaan ja hetken päästä myös tamma alkoi kulkea rauhallisemmin ja kuuliaisemmin. Aloitimme aluksi vain helpoilla temponvaihteluita. Tamma lähti liikkeelle pienimmästäkin pohkeen kosketuksesta ja painonsiirrosta, joten ainakaan sitä meidän ei tarvinnut hioa. Pyysin ratsukkoa tekemään takaosankäännöksen kummallakin pitkällä sivulla. Se näytti vaativan vielä hieman treenausta, joten annoin Jonna.K:lle hieman vinkkejä apuihin. Ohjastin myös Stinea hieman itse maasta käsin. Tamma pääsi hetken päästä sisälle liikkeeseen ja alkoi suorittaa sitä paremmin. Kun käännökset molempiin suuntiin oli suoritettu hyväksyttävästi päästin heidät vahvistamaan vielä asetusta ja taivutusta suurella pääty-ympyrällä. Stine taipui mukavasti oikeaan suuntaan, mutta vasempaan suuntaan se oli hieman kankeampi. Verryttelyn jälkeen tamma vertyi myös vasemmalta puolelta ja taipui oikein mukavasti. Loppuraveissa pyysin Jonna.K:ta antamaan Stinelle ohjaa. Tamma venyttikin päätään alas ja rentoutui hyvin. Ratsastaja sai hidastaa hevosensa käyntiin pelkällä istunnalla ilman ohjastuntumaa, mikä onnistuikin helposti Stinen ollessa hyvin vastaanottavainen.

Päiväkirja

18. toukokuuta 2012

Tänään kävimme Stinen kanssa ansaitulla maastoretkellä. Vaikka päivä oli äärimmäisen tuulinen, alkoi päivän aikana aurinkokin pilkahtelemaan pilvien takaa. Lähdimme niityn viertä pitkin alkukäyntien merkeissä. Annoin tamman laahustaa ihan omaan tahtiinsa pitkillä ohjilla tienpiennarta pitkin kohti puurajaa. Metsään päästyämme kehotin Stineä lisäämään tempoa ja ihastelin samalla lintujen sirkutusta sekä kujellusta joka ympärillämme soi taukoamatta. Nostin Stinen raviin ja sitä kautta sopivasti peltoaukean alkaessa laukkaan. Adrenaliinitasoni noustessa nautin täysin siemauksin lähestyvästä kesästä ja sateiden jälkeisestä, auringossa hohtavasta peltomaisemasta. Keskityin myötäämään Stineä mahdollisimman hyvin ja pyysin tammaa hidastamaan takaisin käynteihin. Tallustelimme pitkin teitä hyvän tovin kunnes tulimme autotien laitaan. Katsoin tarkkaan, ettei tiellä kulje autoja nyt ja ylitimme tien. Jatkoimme vielä vähän matkaa käynnissä ja kauempana tiestä otimme pari ravipätkää. Jonkinmatkaa mentyämme tulimme jälleen saman tien varteen ja ylitimme tien taas kaikessa rauhassa. Autoja ei täällä päin kovin paljoa liikukaan - onneksemme ei ainakaan nyt. Otimme vielä pienen ravipätkän, minkä jälkeen annoin Stinen kävellä taas pitkin ohjin kotiin. Tallilla sidoin Stinen riimun kanssa puomiin ja otin neidiltä varusteet pois. Harjailin neitiä hyvän tovin, minkä jälkeen vein tamman takaisin karsinaan ja varusteet paikoilleen. Kohta tulisikin jo iltatallin aika ja Stinekin näytti tietävän sen.

05. toukokuuta 2012

Kävimme Stinen kanssa tänään suurehkoilla messuilla kaupungin toisella laidalla ratsastututtamassa lapsia. Stinen ulkonäkö herätti niin kummastusta kuin voihkaisujakin pienissä ihmisissä ja Stine nautti huomiosta täysin rinnoin. Asiakkaita ole monen kokoisia ja varsinkin monen tapaisia. Onneksi Stine ei rauhallisuutensa ansiosta reagoinut muutamaan poikkeustapaukseen, jotka eivät ohjeistani ja torumisestani huolimatta oikein suostuneet kuuntelemaan. Eräskin pikkupoika potki pohkeilla Stinen kylkiä oikein urakalla ja tottakai Stine meinasi reipastaa tahtia. Lyhyeenhän se reipastuminen jäi kun minä tiukensin otetta ohjaksista ja yritin selittää pojalle mahdollisimman rauhalliseen, mutta tiukkaan sävyyn, ettei niin saa tehdä. No tietenkin tämän "jani-petterin" äiti tulee naama punaisena paikalle, että 'kyllä iso hevonen pienen pojan potkut kestää'. Yritin selittää äidille, miksi niin ei saa tehdä, mutta rouva poistui kirkuva poika kainalossa paikalta tuhahdellen "huonosta palvelusta". Tämä nyt on ainoa mieleen jäänyt 'vastoinkäyminen' päivästä ja loppujen lopuksi koko reissu oli oikein onnistunut. Kyseiset markkinat kokoontuvat koko kesän ajan kerran kuukaudessa, joten eiköhän meitä siellä näe vielä pariin kertaan pikkuisia kuskailemassa :)

Luonnehdintaa Stinestä

Edelliseltä omistajalta: drisc- / VRL-11630)

Stine oli melkoinen yllätysostos, sillä minun piti vain pyörähtää kyseisessä myyntinäyttelyssä ihailemassa valmentajani kasvatteja. Stinen astellessa kehään, aloin kuitenkin pyörtää päätöstäni ja harkita vakavasti tulevani iltapäivällä uudelleen - kuljetuskaluston kera.
Stinessa vakuutti upea rakenne sekä sopusuhtaisuus, jotka ovat yksivuotiaille varsoille melko harvinaisia ominaisuuksia. Vinotkin jalat voivat toki suoristua ja epäsopusuhtaisuus korjaantuu ajan kanssa, mutta Stinestä näki jo vuotiaana, että siinä oli melkoinen tähti. Niinpä minä sitten keskustelin valmentajani kanssa, etsin varsan omistajat ja tein tarjouksen. Olin aivan varma, että joku ehtii vielä sitä korottaa, mutta lopulta kävi niin että illalla minulla oli taas uusi varsa tallissani.

Stinen luonne on pienestä saakka ollut valloittava - ihmisystävällisempää ja miellyttämisenhaluisempaa hevosta saa todellakin etsiä. Myöhemmin kasvattajan kanssa puhuttuani selvisi, että luonteensa Stine oli perinyt varmasti lähes täysin emältään.

Stinen kanssa kaikki työnteko tuntui alusta saakka helpolta ja hauskalta. Varsa nimittäin lähti aina iloisesti seuraamaan minua portilta, huolimatta siitä mitä päivän ohjelmaan sitten kuuluikin. Stine oli hyvin utelias ja oppimishaluinen ja minusta tuntuikin, että helpompaa varsaa en varmasti ollut koskaan nähnyt. Tottakai Stinestä löytyi se omakin tahto aina silloin tällöin, mutta pääosin se käyttäytyi aivan kuin vanha ruuna, ei ollenkaan kuin nuori tammavarsa. Pyöröaitauksessa asiat menivät läpi lähes ensimmäisellä kerralla ja ajohommista tamma innostui aivan kamalasti. Se suorastaan rakasti niitä lyhyitäkin lenkkejä joilla kävimme kärryt perässä, sillä tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut tehdä varsasta valjakkohevosta.

Satula oli tälle tammalle alusta saakka vähän kummallinen asia. Se sieti kyllä hyvin kaikenlaisen paineen kyljissään tehdessäni töitä maastakäsin, mutta satulavyön kiristys aiheutti ilkeitä irvistyksiä. Tästä pääsimme vihdoin yli muotoillulla satulavyöllä ja lampaankarvapehmusteella, vaikken koskaan voinutkaan uskoa tapaavani vuonohevosta joka olisi näin mahdoton herkkis. Ratsutus sujui hyvin alusta asti ja koska tamma oli joka asiassa niin mahdottoman helppo, annoin tallityttömme työskennellä sen kanssa täysin yksin lähes alusta saakka. Enkä tainnut virhearviota tehdäkään, sillä tänä päivänäkin tamma toimii kuin ihmisen mieli.

Stinen kanssa painotuimme enemmän kouluratsastuksen puolelle, sillä vaikka tamman luonne olikin pääsääntöisesti helppo ja sille sopi melkeinpä kaikki, huomasin Stinen stressaantuvan esteradoilla - varsikin silloin jos oli tarkoitus startata kaksi luokkaa peräkkäin saman päivän aikana. Pohjimmiltaan Stine kuitenki rakasti esiintymistä ja suorittikin mieluummin tarkkoja ja hidastempoisempia tehtäviä kouluaitojen sisällä, kuin vauhdikkaita käännöksiä ja aikaa vastaan juoksemista esteradalla. Hyppäämiseen perehtyikin Stinen kanssa lopulta enemmän tallityttömme Maria, jonka hermo kestää huomattavasti enemmän kuin omani. Ongelmiahan meille Stinen kanssa alkoi esteradoillakin tulla vasta sitten, kun olimme kärkisijoissa kiinni ja uusinta olisi pitänyt ratsastaa mahdollisimman nopeasti, silti virheettä. Silloin minulla petti hermo ja hermostutin usein tammankin omalla sähläämiselläni.

Copyright © 2006-2012 Jonna K. ja Susanna F.